Kokemustiedosta

Kokemustieto tarkoittaa käytännön toiminnassa syntyvää tietotaitoa ja asiantuntemusta. Tietoteoreettisesti se on lähellä filosofi Michael Polanyin (1891-1976) hiljaisen tiedon teoriaa. Yleisellä tasolla hiljaisella tiedolla tarkoitetaan toimintaan liittyvää, epäsuoraa, sanatonta, eleen kautta ymmärrettyä ilmausta. Hiljainen tieto voi ilmetä käytännöllisenä kyvykkyytenä, esimerkiksi ammatillisena tietotaitona. Kognitiivinen ulottuvuus liittyy puolestaan psyykkisiin toimintoihin, aatteisiin ja ajattelumalleihin. Hiljainen tieto perustuu yksilön toimintaan ja kokemuksiin sekä tämän omaksumiin arvo-, aate- ja tunnemaailmaan. Subjektiiviset käsitykset, oivallukset ja intuitiiviset aavistukset kuuluvat tähän tiedon lajiin. Koska hiljainen tieto on läpikotaisin henkilökohtaista, sen kommunikoiminen ja jakaminen muille voi olla vaikeaa.

Hiljainen tietäminen liittyy arvoperustaisena kiinteästi myös ympäröivään kulttuuriin ja yhteisön historiaan. Tiedon omaksumisen tapa on yhteiskunnallinen valinta, johon vaikuttaa yhteisön suhtautuminen oppimisen tapoihin. Hiljainen tieto ei kerry vain rationaalisen päättelyn kautta, vaan se edellyttää motivaatiota, valikointia ja reflektointia. Motivaatio uuden tiedon hakemiseen pohjautuu yksilön tietoisuudessa jo olemassa olevalle tiedolle ja käsitteille. Tiedon hakuun vaikuttavat paitsi asenne oppimista kohtaan, myös tunteet ja selvittämisen halu. Tiedolle aktivoituminen vaatii myös havaitsemisen ja tiedostamisen toimintoja, eli taitoja, joita voi opetella fysiologisesti, psykologisesti ja kognitiivisesti.

Käytännössä tietoon ja tietämiseen sisältyy kaksi toisiaan täydentävää ulottuvuutta: tieto kohteesta sekä ymmärrys siitä, kuinka tiedon kanssa toimitaan. Hiljainen tieto auttaa täydentämään kohdetietoa, ja ennen pitkää myös kohteesta tulee hiljaista tietoa. Käytännön tasolle jalostunut tieto merkitsee ymmärrystä.

Hiljaisen tiedon muodostumisessa keskeistä on kokemuksien ’päästäminen itsensä läpi’. Objektiivisen jo-tietämisen sijaan olennaista on ruumiillistaminen ja ei-tietämisen hyväksyminen. Uuden tiedon hankkimisen lähtökohta yleensäkin on jokin epävarma aavistus kohteesta.

Työryhmä Ba tarjoaa työyhteisöille puitteet ja työkalut kerätä, jäsentää & hyödyntää toiminnassa kartuttamaansa kokemustietoa tarinateatterin keinoin. Tarinateatteriesitykset syntyvät osallistujien kertomista, haluttuun teemaan liittyvistä kokemuksista. Nämä kokemukset ruumiillistetaan näyttämölle improvisaation keinoin. Olennaista on erilaisten kokemusten hyväksyvä kuuntelu ja kunnioittaminen, niiden näkyväksi tekeminen sekä avoin vuoropuhelu. Tarinateatteriesityksessä kokemustiedon ruumiillistaminen on konkreettista, ja myös prosessoitavissa uudelleen. Improvisaatiossa on myös heittäydyttävä ei-tietämisen tilaan, mikä avaa väylää myös uusille oivalluksille.

Lähde:

Parviainen, Jaana 2011: Hiljaisen tiedon teoria -luentosarja, Tampereen yliopisto